Minä 2007
Joskus on pakko miettiä..
Miksi minä olen näin vihainen ja yltiönegatiivinen ihminen aika-ajoin? Miksi sitä valoa ei oikeasti näkyisi siellä tunnelin toisessa päässä, mistä tämä kapinointi kaikkea kivaa kohtaan voi johtua?!
Ehkä yksi syy siihen on jatkuvat epäonnistumiset ja pettymykset elämässäni, en oikein keksi muutakaan tekosyytä jota voisin käyttää.. Tänään löysin kuitenkin niin paljon niitä onnistumisen kauniita muistoja, että minä olin oikeasti jopa ILOINEN!!
Olen saanut viettää ihanan, joskin lyhyen lapsuuden. Lapsuuteni loppui omaa hölmöyttäni turhan aikaisin, havaittuani sen, että liian isoillakin saappailla voi mennä eteenpäin, joskin kompuroiden. (mustelmat paranevat, mutta katkeruus jäi; miksi pidin kiirettä?)
Mutta huolimatta siitä, en muista lapsuudestani juurikaan mitään negatiivista, kaikkein kirkkaimpina loistavat ne muistot, joista en halua luopua.
Minulla on ihana lapsi, villi ja viriili, niinkuin itsekin. Lapsi, joka on opettanut minulle elämän tärkeitä tosiasioita ja pitänyt minut jaloillani silloinkin, kun olen horjunut.
Minulla on ihana avomies, jonka kanssa olen kulkenut vuodesta toiseen, myrskystä suojaan ja takaisin..
Minulla on ystäviä vähän, mutta sitäkin tärkeämpiä. He ovat olleet henkisiä laatta-astioitani ja minä vuorostani heille olkapäänä.
Minulla on ihanat vanhemmat ja maailman paras isosisko. He ovat auttaneet kaikessa, vaikkeivat ehkä aina jaksa ymmärtää, miksi olen pulassa (niin usein..)..
Minulla on kaikki tämä ja paljon muutakin. Silti olen vihainen, kyyninen ja negatiivinen ihminen useammin kuin olisi tarvis..
Luonnevika. Se se on oltava..
Miksi minä olen näin vihainen ja yltiönegatiivinen ihminen aika-ajoin? Miksi sitä valoa ei oikeasti näkyisi siellä tunnelin toisessa päässä, mistä tämä kapinointi kaikkea kivaa kohtaan voi johtua?!
Ehkä yksi syy siihen on jatkuvat epäonnistumiset ja pettymykset elämässäni, en oikein keksi muutakaan tekosyytä jota voisin käyttää.. Tänään löysin kuitenkin niin paljon niitä onnistumisen kauniita muistoja, että minä olin oikeasti jopa ILOINEN!!
Olen saanut viettää ihanan, joskin lyhyen lapsuuden. Lapsuuteni loppui omaa hölmöyttäni turhan aikaisin, havaittuani sen, että liian isoillakin saappailla voi mennä eteenpäin, joskin kompuroiden. (mustelmat paranevat, mutta katkeruus jäi; miksi pidin kiirettä?)
Mutta huolimatta siitä, en muista lapsuudestani juurikaan mitään negatiivista, kaikkein kirkkaimpina loistavat ne muistot, joista en halua luopua.
Minulla on ihana lapsi, villi ja viriili, niinkuin itsekin. Lapsi, joka on opettanut minulle elämän tärkeitä tosiasioita ja pitänyt minut jaloillani silloinkin, kun olen horjunut.
Minulla on ihana avomies, jonka kanssa olen kulkenut vuodesta toiseen, myrskystä suojaan ja takaisin..
Minulla on ystäviä vähän, mutta sitäkin tärkeämpiä. He ovat olleet henkisiä laatta-astioitani ja minä vuorostani heille olkapäänä.
Minulla on ihanat vanhemmat ja maailman paras isosisko. He ovat auttaneet kaikessa, vaikkeivat ehkä aina jaksa ymmärtää, miksi olen pulassa (niin usein..)..
Minulla on kaikki tämä ja paljon muutakin. Silti olen vihainen, kyyninen ja negatiivinen ihminen useammin kuin olisi tarvis..
Luonnevika. Se se on oltava..
Kommentit