kun viimein päätin astua ulos siitä iänikuisesta, pimeästä huoneistostani
Taivas oli kauniimpi kuin koskaan
Silmiini koski se kirkkaus,
jota olin pitkään odottanut
Pimeään vuorautuneena,
peläten, jos ei se tulekaan
Horroksesta heränneen ensimmmäinen kevätpäivä
täynnä toivoa ja riemua
Ei olisi valoa, ilman pimeyttä,
ei toivoa ilman epätoivoa
ei iloa ilman surua
Nyt kaikki se on täällä.
Eli mitä opimme tästä? Mikä laulaen tulee se viheltäen menee.. Aivan järkyttävä ilma, sinne meni sekin ilo tästä päivästä!
Huomenna pääsen onneksi töihin, sitä tässä on odotettu. Virallisesti en saisi edes olla töissä, kun oon saikulla, mut PAKKO ETTEI OIKEASTI LEVIÄ KUPOLI
Mutta, on tässä kaivettava talvikamppeet vielä kerran esille ja painuttava tuohon jumalattomaan myrskyyn, jos meinaa lapsensa kotiin hakea.. :(..
AURINKONI, MIKSI TÄMÄN TEIT?! Antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa, valoa siis..
Kommentit