Olen hymyillyt, kuin idiootti pari päivää. Kevät!!!! Tänään kuulin ensimmäistä kertaa liian pitkän ja pimeän talven jälkeen kuovin laulua. Se on sellainen ääni, joka heittää talvihorroksessa maanneen minäni päälle joka kerta sangollisen kylmää vettä ja auringonpaistetta, jolloin minäkin herään nauttimaan ympärilläni tapahtuvasta suuresta muutoksesta.

Joutsenet ovat tulleet jo aikoja sitten, tänään kuulin myös lokkien kirkuvan järvellä, joten on se jo uskottava. Innolla odotan jäiden lähtöä, sitä miten ne soittavat kumeaa lauluaan ennenkuin rakoilevat ja paiskautuvat vasten rantakiviä. Minä rakastan tätä aikaa vuodesta, enemmän kuin mitään. Kesän kuumuus ei ole minua varten, ei myöskään talven hyytävä kylmyys. Syksy on aikaa, jolloin alan jo odottaa talvea, sellainen ilkeä tunne sisälläni, kun tiedän vaipuvani talviuneeni taas.. Mutta kevät..

Ihana herätä ja tajuta, että on elossa!! Sitä selvisi taas pimeästä, kylmästä ja kerrassaan inhottavasta talvesta ja saa taas olla ja iloita. Vappua en odota, ainakaan juhlimismielessä, sillä se on varmaa, että en aio tänäkään vuonna kohottaa maljaa tälle turhalle juhlalle.. Mutta täällä se on taas, vaikka epäilin. IHANAA!!!!!!!!


0382.jpg