Asiat on hivenen paremmalla mallilla kuin edellisen kerran kirjoittaessani, siis päiviä sitten, mutta silti... Jotenkin ei jaksa repiä riemua edes tästä kesäisestä, kauniista ilmasta ja luonnosta. Päätin kylläkin, että pidän itseni niin kiireisenä, etten ehtisi surra omia asioitani. Mä luulen, et tällä viikolla helpottaa vähän kaikki se stressi mikä on kertynyt, mut ei varmaankaan häviä ihan hetkeen.. Ei riitä et on yläkerta himmeenä kun se vaikuttaa jo kaikkeen muuhunki; ahdistuneena pureskelin sitten ylähuuleni kappaleiksi ja on kyllä sievää!!! Vielä tämäkin..

No, päätettiin Piian kanssa, että meen Kajaaniin vähä hermolevolle heti kun synttärit on juhlittu täällä päässä, eli puolilta kuin.. Oikeasti, tosi hyvä niin, kun täällä alkaa ne kirotut Vihreät Niityt; pääsenpä pakoon niitäkin. Ei jaksa huvittua siitä, että pitää melkein viikko kuunnella iltaisin ja öisin humppaa ja huutoa..

Mä oon melko varma kyllä, et kaikki tulee korjautumaan vielä, elättelen toiveita tässä kaikesta siitä, että asiat on joku päivä vielä niin hyvin, että unohdan edes hetkeksi kaiken sen sonnan mitä tässä päältänsä lapioi..