Tää päivä.. Huh.. Mä näin ensimmäistä kertaa elämässäni läheltä kun eläin kuoli. Hitaasti. Enkä halua ikinä koskaan enää milloinkaan nähdä sitä.
Kaverin koira, tai voiko sitä niin sanoa, mutta enivei, jonka ne oli vasta löytäny harhailemasta ja ottivat hoiviinsa, se jäi auton alle kun olin siellä. Se oli ihan hirveää, odottaa eläinlääkäriä, joka ei enää voinut tehdä yhtään mitään.. Mä en ymmärrä miten kukaan voi kovettua niin, ettei tunne mitään, kun näkee jotai sellaista. Mä tiedän etten unohda sitä näkyä.. Enkä sitä avuttomuuden tunnetta, kun et todellakaan kykene tekemään mitään auttaaksesi, voit vain silittää ja hoivata ja loihtaa (itsellesi), että kaikki on hyvin, shhshhshh, älä pelkää enää.. Mä vihaan kuolemaa!!! Vihaan vittu, se koskee niin paljon. Mä en osaa käsitellä sitä millään muotoa enkä halua ymmärtää sen merkitystä, en en en en.
Mä pelkään eniten maailmassa kuolemaa, en omaani vaan muiden. Mä pelkään sitä ihan tosissaan. Miksei siihen voi turtua? Ja ihan turha tulla mulle selittämään et eläin on eläin, se on paskapuhetta!!! Oli miten oli, eläimeen voi kiintyä niinkuin ihmiseenkin ja vaikkei se ollut minun koirani, en minä voi käsittää että miksi sen piti kituen mennä pois.. Olisi vain nukkunut, ilman tuskia..
Mun on pakko mennä tupakalle nyt.