Tänään on vissiin taas näitä hormoonipomppupäiviä.. Jotenki tuntuu et on niin reunalla, ettei tarvitse oikeastaan kun katsoa väärin niin jo kiukuttaa. Samulin kanssa otettiin yhteen, joskin sovittiin jo, Sauli ärsyttää olemassa olollaan, tekemättä oikeastaan yhtään mitään pahaa.. Kuten Madagascarissakin todettiin; SE ON KAIKKI SUN PÄÄSSÄS.. Niinhän se taitaa olla. Jos olis vähä vähemmän tota pakkasta (mä en kestä alta nollan mennä pihalle..) vois käydä vaik lenkillä ja purkaa siellä hieman näitä patoutumia. Tänään tuli muutes jotain virkinettä:
Marvi Jalon Kissojen Taikayö- kirja!!!!!
Hieman oon tyytyväinen. Huomenna pitää lukaista sitä pojan kanssa. Kuitenkaa se ei tykkää siitä ja sit mua taas vatuttaa ko oon ettiny sitä jo 7 vuotta, nyt sain sit huudettuu sen.. Se oli mun lempi kirja ko olin pieni ja suloinen. Siitä onkin kauan..
Mä mietin et pitäisköhän oikeesti tehä jotain piristävää huomenna tai perjantaina, kuten käydä kampaajalla tai värjätä päänsä? Jos olisi rahaa, niin sitä ei tarviis edes miettiä.. Kirotut silmälasit!!! Kirottu käsi!!!
No, huomen on varmaan seukkailtava mummon kans sit päiväl et se sais jotai virikkeitä, ko en tiiä milloin tässä taas nähdään. Lauantaina se painelee takasin kotiinsa ja se on vähä kiikun kaakun, milloin pääsee taas lähtemään.. Pitää viä sille se Tuurin kirja, jospa se olisi ajan vietettä.
Päivän viisaus: ÄLÄ POIKANI SYÖ KELTAISTA LUNTA..