Olen usein luullut olevani valveilla,
kulkenut muistamatta ainuttakaan askeltani
tietämättä minne menisin ja koska olisin perillä.
Olen telonut itseni pimeässä huoneessa,
vieraisiin huonekaluihin ja rappuihin
jotka kulkevat alhaalta ylös
muttei koskaan takaisin.
Heräsin tänäänkin,
niinkuin joka kevät,
löysin oven huoneesta,
jonka pimeys tuntui jo hukuttavan minut.
Sain oven auki ja astuin valoon.
Et sinä minua saa,
talvi.
Keväällä minä lähden ja hymyilen,
vaikka pelkäänkin sinun paluutasi.

shaiya-light-and-darkness.jpg