Ei tullu loppua tälle mun sairaslomakierteelle, töissä ei voi käydä kun ei käsi kestä! Että näin meillä taas.
Jossain vaiheessa alkaa oikeasti huumorin kaunis kukka lakastua ja ymmärrys olla melko hukassa, ei jaksa huvittaa tämä.

Kävin siis päivystävällä tässä pari päivää sitten, kirjoitti mulle työkyvyttömän paperit ainaki siihen saakka et magneettikuvaus saadaan suoritettua. Toivottavasti pian kuvaavat, en jaksa tämän tietämättömyyden kanssa enää kauaa olla. Tärkein työkaluni on siis rikki, mutta kukaan ei ole vieläkään tietoinen siitä miten se korjataan ja voiko sitä korjata. Jotain hyvää; minut lähetettiin eri sairaalaan tutkimuksiin nyt, jospa siellä otettaisiin tosissaan tämä asia ja eipähän tarvitse suotta enää vetää buranaa naamaan kun ei nähtävästi ole tulehduksesta kyse.

Oikein kiva odotella joulua, kun ei taaskaan tiedä tulevasta mitään; ei siitä onko töitä eikä siitä voiko tehdä minkäänlaisia oman alan hommia enää :(.

Mutta, hyvää joulun odotusta kaikille, niinkuin ennenkin olen varma siitä että asioilla on taipumusta järjestyä. Ehkä minäkin vielä joku päivä täältä alhaalta ponnistan enkä heti putoa pilvilinnojeni päältä.