Eilen, 23. syyskuuta, oli surun päivä koko suomen kansalle ja etenkin heille, jotka ovat läheisensä menettäneet tämän kamalan tragedian seurauksena, siksi haluankin esittää syvimmät osanottoni ja surunvalitteluni jokaiselle, jota tämä koskettaa.
Tämä päivä oli pelottava täälläkin päin Suomea, kaukana Kauhajoesta. Pommiuhka oli saavuttanut naapurikunnan, Pyhäjärven, joka sinällään oli arvattavissa, sillä sieltähän ko.tappaja oli kotoisin. Laittoi miettimään, että me emme ole enää lintukodossa, maailma on julma ja sairas, eikä kukaan ole turvassa enää missään. Tänään jopa paikkakuntamme lukiolla oli ollut jonkinmoinen hässäkkä, oppilaita pidetty luokissaan ja paniikissa olevat opiskelijat olivat laittaneet viestejä koteihin. Mikä helvetti ajaa ihmisen tekemään tällaista? Kenen sairas mieli kykenee leikkimään tällaisella asialla vielä eilisen jälkeen?! Se, että 7-vuotias poikani käy lukiolla syömässä koulunsa kanssa herättää todella suurta pelkoa, entä jos..?!
Siskoni koetti hillitä ahdistuneisuuttani ammattimaisesti, mutta ei onnistunut, sillä minun lapseni ei saa olla vaarassa! Ei voi olla näin!! Minä en suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että koulu ei ole enä auktoriteetti, paikka jossa kaikki on hyvin, eikä paha maailma voi sinne koskettaa. Minun lapseni, teidän kaikkien lapsenne, ovatko he enää turvassa?! Tämä kamala asia on herättänyt minussa uinuneen valtaisan ahdistuksen ja menetyksen pelon, joka ei jätä rauhaan. Miten kerrot lapselle, että kaikki on hyvin, kouluun voi mennä pelkäämättä ja opettaja on siellä turvana, miten kertoa näin kun siihen ei usko enää itsekään.
Maailma on niin paha paikka, että minun ymmärrykseni ei riitä enää tähän..
"Herra kädelläsi uneen painan pään
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään
ikirauhan antaa, valoon jään"
Kauhajoella surmansa saaneiden muistoa kunnioittaen;
Satu.
Kommentit