Uskaltaako tätä ääneen sanoa saati mustaa valkoiselle laittaakaan, ettei se tunne häviä heti.. Mä oon koettanu oikeasti saada elämästäni otetta kunnolla ja laittanu prioriteetit kohdilleen nyt. Jännittävä tunne vatsanpohjassa, kun tietää että muutoksia on kenties ilmassa ja varmaankin syksyn kuluessa sitä tietää enemmän kuin nyt siitä mitä elämä eteen tulee tuomaan ;)..

Mä löysin ihanan talon netistä, siis se ainakin vaikuttaa sellaiselta jota voisin kutsua kodiksi. Olen todellakin tässä asunnossa elänyt jo ainakin 6 vuotta enkä vieläkään kutsu tätä paikkaa kodikseni, koska minun sydämeni ei ole täällä. Vihaan tätä koppia, en voi kuvitellakaan eläväni täällä enää kovin kauaa. Se talo jonka löysin puhui minulle, sanoi että tule nyt edes katsomaan minua, kuvittele kalusteesi, tavarasi, kaikkesi minun huoneisiini ja nauti.. Minä sitten heti miehelle kuvia näytin ja suu vaahdossa pulisin siitä, että tämä meidän on nähtävä! Ei innostunut likimainkaan niinkuin minä, mutta saas nähdä, jos sitä kävisi kuikkaamassa.. Ja kenties.. Hmm.. Sen näkee sitten ;).

Mutta mutta, palaan taas myöhemmin asiaan, jospa sitä sitten on kerrottavaa lisää tästä minun pahaisesta elämästäni, ehkä joku päivä jopa jotain yllätyksellisen ihanaa ja mukavaakin. Näin toivon...