Tää ei nyt todellakaan kyvaa sitä mitä päässä liikkuu.. Täysin vastakohtaisesti kylläkin.
Olin ekaa kertaa moneen viikkoon tosi iloinen aamulla kun aurinko paistoi ja oli semmoinen ihana keväinen ilma, mutta.. Just kun sain leivottua laskiaispullat ja silitettyä pyykit KUINKAS KÄVIKÄÄN!! Olin siis vetämässä takkia niskaan ja mielessäni pyörittelin pojan kanssa pihalla jo lumiukkoa.. Katsoin ulos hetkeä ennen toisen kenkäni jalkaan laittoa ja tajusin olleeni hieman myöhässä. Satoi räntää ja tuuli ihan kiitettävästi. Joten se siitä. Ei ulkoilla ei, ollaan sisällä ja tullaan mökkihöperöiksi. Tää on ehkä se mun karma, josta ei pääse eroon..
Käytiin me sit tänää kattoo pojan isomummoa sairaalas, oli ihan mukava käydä.. Se pääsee onneksi pian kotiin, ainakin toivottavasti. Olisi erittäin hyvä asia, koska se on niin tottunu touhuamaan ja ei jaksa paikallaan olla, joten tekee varmaan vaikeaa olla sairaalassa monta viikkoa..
Nyt pitää lopetella, on soitettava kaverille vielä ja poristava sen kanssa tovi.. Jospa huomenna et sataisi mitään, ei vettä, ei lunta, ei räntää, eikä vihasia akkoja.. Tai musta tulee taas semmonen..
Kommentit