Olemme kulkeneet niin kauan samaa polkua.
Ylämäet ja alamäet olemme astuneet,
katsoneet samaan suuntaan.

Huomasin vuosien jälkeen pitäneeni
sinua itsestäänselvyytenä,
olettanut,
ollut varma, että olet aina siinä.

Niinä lyhyinä pitkinä hetkinä,
kun olet poissa polultani,
omaa tietäsi kulkemassa,
vaikka toivonkin sinun aina palaavan,
pelkään, josko tiesi viekin
sinut kauas minusta,
maailman ääriin.

Silloin mietin,
muistinko sanoa sinulle,
miten palavasti rakastan,
että tietäisit minun odottavan
sinua siinä, missä tiemme kohtaavat.