Taas.
Mulla ei yksinkertaisesti meinaa pälli kestää tätä kotona olemista. Musta tuntuu et ois paras lähtee vaik opiskelemaan tai töihin.. Nuoriso-ohjaajan uraakin miettinyt tässä viime aikoina (kylläh, jättäkää vain lapsenne minun huomaani, olen niin helvetin tasainen ja henkisesti vakaa peroona.. ), mut en tiiä onko mun mahdollista lähtee opiskelee kauemmaksi.. Ei tällä artesaaninimikkeellä töitä saa. Jotenki tuntuu, et kaikista ongelmistani huolimatta olisin ihan hyvä ohjaaja, ainaki uskoisin näin. Tuun kuitenki toimeen nuorten kanssa, oon käyny isoiskoulutuksen ja ollu isosena todella ihanalla riparilla.. Ongelma on lähinnä se, miten Samuli jaksaa jos mä täältä häviän ja miten sitä itsekään osaa olla poissa kotoa.. En tiiä.. Ku ois niin helppoo tää elämä, jos tarviis vain aatella omaa napaansa..
Mun on ehkä paras yrittää olla silleen suht vähä kenenkää kans tekemisissä just nyt, ei löydy nimittäin huumoria meikäläisesstä tänäkään päivänä. Mä haluaisin tietää mikä helvetti mua risoo ja syö, et osaisi tehä asian eteen jotain. Jotenkin kaikki taas kasaantuu ja painaa, vaikuttaen yllättäen kaikkiin ihmisiin ympärilläni. Myöhäinen tai sit liian pitkäksi venähtäny teiniangsti?!?!!! Mahdollista..
Niin vähä ku sitä teenkin niin NYT TEKIS MIELI LÄHTEE JUOMAAN JA TILTATA KOVALEVY SIIHEN PISTEESEEN ETTEI ENÄÄ RISOISI.. Mutta en sitä tee..
Nyt on pakko kuitenkin lähtee sen verran pesästään, et painuu sinne energiahoitajan luo.. Pitää ajatella positiivisesti; kohta on kevät, tää märkä ja ankee talvi loppuu pian.. Sit voisi vaikka ottaa etäisyyttä ongelmiinsa ja lähtee vaik Helsinkiin pariksi päivää rentoutumaan..
Kommentit