Miten sen sanoa,
kun ei tahdo olla yksin,
kun kaipaa kuitenkin näitä
hiljaisia hetkiä ilman muita,
peläten samalla jäävänsä
suljetuksi kaikesta?

Miten kertoa siitä,
miten paljon rakastaa,
kun samalla ahdistuu siitä,
ettei kykene menettämään enää ketään?

Miten voisi ilmaista tuskansa,
siitä miten paha on olla,
miten kaikki mihin koskee
muuttuu tomuksi ja katoaa,
siitä ettei enää kykene
olemaan oma itsensä,
elämään niinkuin odotetaan?

Minä makaan valveilla tämänkin yön,
miettien josko huominen ei tulekaan,
jos minä suljen silmäni
ja uskaltaudun uneen.
Sinä olet siinä vielä,
mutta et ikuisesti.

palma.darkness.jpg